Viinitohtori Timo Jokinen kävi 27.5.2016 maistattamassa italialaisia viinejä seuramme Dante-juhlassa Lounais-Suomen Marttojen tiloissa Valtakadulla. Kaikesta kuului, että kyseessä oli viineistä väitellyt asiantuntija, joka on ollut viinien kanssa tekemisissä käytännössä koko ikänsä.
Jokisen väitöskirja The Royal Academy of Agriculturessa Englannissa syntyi vapaasti suomennettuna aiheesta ”Maaperän vaikutus viinin olemukseen meidän lasissamme”. Jokinen on tehnyt viinillä kauppaa ja ollut alan asiantuntijatehtävissä noin 40 vuotta.
Società Dante Alighieri di Porin puheenjohtaja Maria Haavisto totesi tervehdyssanoissaan seuramme viettävän edelleen Danten 750-vuotissyntymän juhlaa. Kun Dante on syntynyt 1. kesäkuuta 1365, niin seura ehti aiemman vuosiohjelmansa lisäksi viininmaistajaisissakin muistella Italian kansalliskirjailijaa hänen juhlavuotenaan.
Sihteeri Eliisa Holstikko-Ojanen luotaili lyhyesti seuran syntyhistoriaa ja kehittymistä vuodesta 2002 nykyisenlaiseksi 135 hengen virkeäksi yhteisöksi.
Jokinen johdatteli monipuolisesti aiheeseen samaan tahtiin kuin puolen toista tunnin ajan maisteltiin hänen tuomiaan italialaisia viinejä Veneton, Piemonten ja Toskanan alueilta. Jokinen oli valinnut valkoviineistä muscat-rypäleestä valmistettua La Gironda d’Asti DOCG 2014:ta, joka on peräisin pieneltä viinitilalta. Toisena valkoviininä oli garganega ja trebbiano -rypäleistä niin ikään pienen perheyrityksen tekemää Zenato DOC Soave Classicoa (2015).
Punaviineistä tutustuttiin 1. Az Agr Meroni Sengia Valpolicella Classicoon (DOC 2013), jonka rypäleet ovat corvina veronesea, corvinonea, rondinellaa ja molinaraa; 2. Az Agr Zanoni Pietro Valpolicella Ripasso doc Superioreen (2011), jota saadaan corvina-, corvinone-, rondinella-, molinara- ja oseleta -rypäleistä. Viini on valutettu Amaronen prässätyn rypälemaskin läpi. Sama suku on erikoistunut ripassoon 1900-luvun alusta; 3. barberasta tehtyyn Marchesi Incisa della Rocchetta Valmorena Barbera d’Astiin (DOCG 2013). Arvostetun viinintuottajasuvun perinteet juontuvat aina 1000-luvulle asti; ja 4. nebbiolo-rypäleestä valmistettuun Filippo Broccardo e Fratelli Baroloon (DOCG 2011). Tila nimettiin kaksi vuotta sitten UNESCOn maailmanperintökohteeksi! Lisäksi vieraamme toi yllätykseksi ylimääräisen maistiaisen Az Agr Meroni Amarone della Valpolicella Classicoa (DOC Riserva, 2007), jonka rypäleet ovat corvina veronesea, rondinellaa ja molinaraa.
Timo Jokinen kertoili vapaamuotoisessa esityksessään ilmasto-olosuhteiden, maaperän sekä taloudellisten ja kulttuuristen piirteiden vaikutuksista viinintuotantoon sekä viinistä tärkeänä osana kulutusta ja ihmisten elämäntapaa. Yksityiskohtia ja numerotietoja vilisseestä puheenvuorosta pantiin merkille, että Italia on tällä hetkellä viinintuottajista ykkönen, mutta kärkitila Ranskan kanssa vaihtelee suhdanteiden eli luonnonilmiöiden mukaan. Kiina kuuluu olevan kovassa nousussa, mutta tarkkoja tilastoja sieltä ei ole. Yllättävää oli kuulla, että Englannin viinintuotanto on todella mittavaa. Sen viinistä vientiin menee tosin vain vähänlaisesti, koska melkein kaikki kuluu kotimarkkinoilla. Meillä tunnetaan toistaiseksi lähinnä sikäläinen kuohuviini, joka on pannut jopa ranskalaisten samppanjan ahtaalle.
Vaikka viinintuotanto on iso ja globaali teollisuudenhaara, myös perinteiset tuotantomenetelmät ovat edelleen kurssissa, kun puhutaan laadusta. Sementti-, savi- ja puuastiat pitävät viinin ”hengissä”, ja esimerkiksi sakan saattaminen astian pohjalle munanvalkuaisella kuulosti romantikon korvaan hyvältä. Kun valkuainen taas imetään astian pohjalta omalla menetelmällään, tuotteen hinta nousee, mutta… käsityö on aina käsityötä.
Jokinen totesi lopuksi kuljettavansa ryhmiä (viini)maailman ääriin. Kuka tietää, vaikka dantelaiset jonakin päivänä, un bel giorno, pääsisivät hänen johdollaan tutustumaan Italian spesialiteetteihin. Kirjastomme joka tapauksessa karttui viinitohtorin tuomalla italiankielisellä, muhkealla teoksella ”Grandi cru D’Italia”. Kirja on muutaman ensivaraajan jälkeen tietenkin jokaisen seuralaisen käytössä. Johtokunta vastaanotti vieraaltaan myös magnum-kokoisen Zanonin Valpolicella superioren, joka varmaan inspiroi seuran vastuullisia virittelemään lähitulevaisuuden ohjelmaa.
Tilaisuuden päätyttyä muisteltiin pienessä piirissä Campanian maakunnassa Salernon provinssissa sijaitsevaa tuhannen asukkaan Acciarolin kylää. Sen asukkaat ovat keskimäärin hämmästyttävän iäkkäitä: yksi jos toinenkin on satavuotias.
Salaisuutena ovat yrtit – varsinkin ympärillä villinä rehottava rosmariini – puutarhanhoito, jatkuva kävely seudun vuorilla ja yhdessäolo ystävien, ei televisioruudun ääressä, myös romantiikka. Ruokavalioon kuuluu paljon kalaa ja kasviksia, palkokasveja, täysjyväviljaa, oliiviöljyä ja tuoreita hedelmiä ja vain vähän punaista lihaa – ja ennen kaikkea viiniä, mutta kohtuudella, lasillinen päivässä.
Kirjoittaja: Risto Ojanen
