Porin Dante-seuran jäsenet kuuntelivat vesi kielellä luentoa Italian alueiden ruokakulttuurista.
Helsingistä vieraaksemme saapui lauantaina 27. tammikuuta Enrico Di Nardo, joka selvitteli asiaansa enimmäkseen italiaksi, mutta välillä myös suomeksi. Avellinosta, Napolin läheltä, kotoisin oleva Di Nardo on asunut Suomessa kuutisen vuotta. Tänne hänet toi – mikäpä muukaan kuin rakkaus.
Kuulimme, että Italian ruokakulttuuri pohjaa talonpoikaiskeittiöön ja niin sanottuun cucina poveraan, köyhään keittiöön.
”Siis mummojen laittamaan ruokaan. Resepteistä on paljon erilaisia versioita, ja ne periytyvät äidiltä tyttärelle. Reseptit kuitenkin kehittyvät kaiken aikaa, onhan nyt aikaisempaa enemmän raaka-aineita. Myös esimerkiksi vaatimukset entistä kevyemmästä ruoasta vaikuttavat.”
Kuten tunnettua italialaista keittiötä leimaa raaka-aineiden laadukkuus, yksinkertaisuus ja kausiluonteisuus.
Saimme Di Nardolta selityksen myös sille, miksi italialaiset eivät ulkomailla mielellään syö ravintoloissa.
”No, kun kaikki on sekoitettu keskenään.”
Saimme myös oppitunnin siitä, millaista on hyvä kuivapasta. Tunnustelimme kahta spaghettilaatua, toinen tuntui sormissa sileältä, toinen karhealta. Taisipa aika moni tietää tai arvata, kumpaa Di Nardo piti parempana.
”Karheaan pintaan tarttuu kastike makuineen paljon paremmin.”
Di Nardo kehotti pastaa ostettaessa kiinnittämään huomiota myös pastan proteiinipitoisuuteen.
”13 tai 14 sataa grammaa kohden on jo hyvä luku.”
Saimme myös suosituksia hyvistä pastamerkeistä, joita on myynnissä Suomessa: Garofalo, Rummo, De Cecco ja gluteeniton La Molisana.
Osallistujat saivat mukaansa nipun reseptejä italiaksi ja suomeksi sekä sähköpostiinsa linkin luentomateriaaliin.
Tilaisuudessa piti pienen esityksen myös oliiviöljyn saloista Stefania Federico.
Lauantaina huhtikuun 21. päivänä kokoonnumme kokkailemaan Di Nardon reseptien pohjalta.
Kirjoittaja: Eliisa Holstikko-Ojanen
