MARJATTA HONKASALO SK 10.02. – 09:28
Naisihmisestä on suorastaan nautinnollista katsella, kun miehet hääräävät keittiössä, tutkivat reseptejä, mittaavat, sekoittavat ja vaivaavat taikinaa – vieläpä siistivät jälkensä jokaisen työvaiheen jälkeen.
Yhtä tyytyväisenä seitsemän miehen työskentelyä seurasi miesten ruokakurssin vetäjä italialainen Marco Decandia.
– Tämä on ensimmäinen kurssi, jolla saan vain katsella ja muut tekevät, hän ihasteli.
Tarkoituksena oli valmistaa helppoa italialaista ruokaa ja lakaista samalla miesten ennakkoluulot keittiörooleista romukoppaan. Jälkimmäistä olisi edes tarvittu, sillä suomalaiset miehet laittavat ruokaa siinä missä naiset. Myös Porin Dante Alighieri -seuran järjestämälle ruokakurssille tulleet miehet olivat tosimielellä mukana hankkimassa uusia taitoja.
– Eivät miehet Italiassakaan vain makaa sohvalla sillä aikaa, kun naiset tekevät ruokaa keittiössä. Se on ihan väärä luulo. Italialainen keittiö perustuu mielikuvitukseen, fantasiaan, ja sitähän miehillä on, Marco Decandia paljasti.
Ruokaa ja kielikylpyä
Marco Decandia on asunut Suomessa ja Porissa vasta viisi kuukautta suomalaisen vaimonsa ja pienen poikansa kanssa.
– Lupasin vaimolleni, että muutamme Suomeen sitten, kun saamme lapsen. Täällä on niin paljon parempi koulujärjestelmä kuin muualla Euroopassa. Viihdyn täällä oikein hyvin. Kun kerron, että olen täällä onnellinen, monet epäilevät, että sanon vaan, mutta ihan totta se on.
Marco Decandia käy nyt suomen kielen intensiivikurssia ja aikoo vuoden kuluttua osata sujuvasti suomea. Marcon vanhemmat ovat italialaisia, mutta hän itse on syntynyt Saksassa Frankfurtissa. Siellä hän tapasi myös vaimonsa Jennin, joka työskenteli Marcon ravintolassa. Nykyisin vanhemmat asuvat taas Italiassa, viljelevät siellä viiniä ja pitävät ravintolaa.
Ravintolan lisäksi Marco Decandia on työskennellyt it-alalla. Hän on mm. suunnitellut internet-sivuja ja toivoo, että saisi Suomessakin samankaltaista työtä, mutta ensin on opittava kieli.
Lauantain kurssilla vallitsi kylläkin varsinainen kielten sekamelska: puhuttiin italiaa, suomea, englantia ja saksaa suloisesti sekaisin. Moni kurssilaistakin toki osasi italiaa, etenkin Ville Toivonen, joka on vastikään työskennellyt neljä kuukautta Roomassa kokkina neljän tähden ravintolassa.
Cornettoja, pizzaa ja bruschettaa
Kurssilaisille Marco Decandia oli suunnitellut mukavan miehisen menun. Heti alkajaisiksi laitettiin espressoa, sillä italialainen ei voi aloittaa päiväänsä ilman pientä kupillista espressoa. Olkoon sitten vaikka mainosta, mutta kerrotaan, että Marcon mielestä parasta espressokahvia Caffe Bellaromia saa Porissa Lidlistä. Se on italialaiseen makuun sopivan pehmeää.
Aamupalaksi tehtiin myös makea cornetto, joka syntyy helposti valmiista voitaikinasta. Bruschetta on mainio välipala tai alkuruoka. Se on vähän niin kuin suomalaiselle voileipä.
– Suomessa parasta on leipä, ihan kaikenlainen leipä. Kun Italiassa ostaa leivän, sitä ei voi seuraavana päivänä syödä. Suomalainen leipä on hyvää vielä parin päivän päästä. Ja voimariinia päälle. Äitinikin ihastui voimariiniin, kun kävi täällä syksyllä.
Pääruoaksi tehtiin pizzaa napolilaiseen tapaan.
– Pizza on ollut Italiassa köyhän miehen ruokaa, mutta ei Italiassa pizzerioita ennen ollut. Ensimmäiset pizzeriat perustettiin Amerikkaan. Siirtolaiset tekivät pizzaa, kun ei muuhun ollut varaa.
Marcon pizzataikinan salaisuus on olut.
– Etelä-Italiassa käytetään nostatusaineena usein olutta, kun hiiva menee kuumassa ilmastossa niin nopeasti huonoksi. Olut ajaa aivan saman asian, koska siinäkin on hiivaa.
Marcon äitiä oli muuten kiittäminen siitä, että pizzaan saatiin mausteeksi kunnon rosmariinia. Suomesta saa vain pientä rosmariinia, mutta äiti lähetti paketissa aitoa italialaista.
”Va bene, bravissimo!”
Tämän tästä opettaja Marco ihasteli kurssilaistensa omatoimisuutta ja taitoja. Villen ammattilaisuus oli tietysti omaa luokkaansa, mutta myös Martti Törrösen otteessa oli sellaista tuntua, että leipurin taito on sormissa.
– Laitamme vaimon kanssa ruoan vuoroviikoin, ja laskemme vielä tarkasti, kumpi tekee ruoan edullisemmin, hän myhäili.
Italialainen ruoka on nyt jo eläkkeellä olevalle opettajalle tuttua monilta Italian matkoilta. Törrösillä tehdään siis pastaa ja pizzaa aika usein.
Kokemusta ja uusia haasteita
Tottuneesti toimi keittiössä myös Jouni Rinne. Siinä ajassa kun muut vielä ihmettelivät reseptejä, hän oli jo kuorinut perunat ja siivonnut jäljetkin saman tien.
– Kun teen vuorotöitä, minulle lankeaa kotona ruoanlaitto aika usein. Harrastan tavallisia suomalaisia laatikko- ja pataruokia, en juuri italialaista ruokaa. Jaa, olenhan sentään lasagnea tehnyt alusta asti itse, hän lisäsi.
Jollei olisi niin, että suomalaisen miehen sanaan on luottaminen, ei Urpo Nurmelan tunnustusta uskoisi.
– Tämä on minulle ihan uutta. Kotona ei tule juuri keittiöhommia tehtyä, hän väitti.
Uusi kokemus leipominen oli myös Tapani Raivolle.
– Tämä on paras taikina, jonka olen koskaan tehnyt.
– Onko se myös ensimmäinen?
– On, tunnusti mies ja nauroi päälle.
Kaiken kaikkiaan onnistunut kurssi oli kaiketi myös kurssilaisten itsensä mielestä, ja pizza teki kauppansa sitten, kun tuli syömisen aika.
