Kun FT Eeva-Maria Viitanen opiskelijana istui Roomassa Villa Lanten luennoilla kuuntelemassa pitkiä selostuksia piirtokirjoituksista, ne eivät jaksaneet nuorta arkeologia sytyttää.
”Monet Italiassa tutkimustyötä tehneistä suomalaisista ovat nimenomaan kielitieteilijöitä. Piirtokirjoitukset ovat olleet heidän keskeisintä tutkimusmateriaaliaan.”
Viitasta kiinnosti kaivaustyö, johon hän pääsi käsiksi, kun Helsingin yliopisto hyväksyttiin mukaan Pompejiin uudelleenkaivauksiin.
”Oli jännittävää päästä tekemään omia kaivauksia. Siinä minä, teuvalaistyttö, sain selvitellä antiikin salaisuuksia.”
Viitasen kaivaustyöt olivat alkaneet jo Suomessa, mutta hänen mukaansa Italiassa työ oli monin verroin mukavampaa. Oli lämpimämpää, ja löytöjä osui kohdalle paljon useammin.
Vaan eipä Eeva-Maria niin vain päässytkään eroon piirtokirjoituksista. Ne ovat nyt hänen Pompejin asukashistoriatutkimuksensa keskiössä.
Pompejista on löytynyt noin 2500 vaalimainosta ja noin 500 piirtokirjoitusta, joissa nimeltä tunnetut kannattajat kehuvat ehdokasta. Eniten vaalimainoksia on löytynyt Pompejin pääkaduilta, etenkin kadulta, jonka arvellaan johtaneen äänestyspaikalle. Julkisten rakennusten lisäksi kaupungissa on tietenkin yksityistaloja, kauppoja, työhuoneita, baareja ja leipomoita. Jopa pesula on tunnistettu.
Vaalimainokset olivat esimerkiksi tällaisia: Äänestäkää Helvius Sabiusta ediiliksi. Hän on kaupunkimme arvoinen, hyvä mies. Kannattajailmoitus puolestaan saattoi kuulua: Asellina – baarin tytöt ynnä Zmyrina kannattavat Caius Lollius Fuscusta duoviriksi.
Viitanen johdatteli kuulijoita aiheeseensa Porissa Società Dante Alighieri di Porin luennolla. Hän kehotti miettimään, mistä seikoista talosta tai asunnosta voi päätellä, keitä siinä asuu. Yksi on nimi ovessa. Sisällä talossa pitäisi tutkia valokuvia, kirjallisia lähteitä, nimikoituja esineitä tai sisustusta. Näin voi osua oikeaan, mutta ei välttämättä. Valokuvien henkilöt voivat olla vaikka kummilapsia, jotka eivät ole ikinä asuneet talossa tai nimikoitu esine olla perintöä esivanhemmilta tai peräisin kirpputorilta.
”Pompejista on löytynyt nimilaataksi arveltu pronssilaatta yhdestä ainoasta talosta. Mahdolliset papyrukselle kirjoitetut arkistot ovat tuhoutuneet kuumuudessa. Löydetyistä esineistä voi tehdä johtopäätöksiä, mutta niitäkin ovat voineet kaaoksen houkuttelemat ryöstelijät siirtää paikasta toiseen.”
Viitasen mukaan Pompejin kaivaustöiden historiassa on saattanut käydä jopa niin, että jokin vaatimattomasta talosta tehty hieno esinelöytö on merkattu johonkin sopivampaan paikkaan. Kaivaukset antiikin Pompejissa alkoivat jo 1700-luvulla.
Viitanen kysyi, onko sitten niin väliä tietää, keitä antiikin kaupungissa asui?
”Kyllä on. Kun tiedämme asumisesta, asukkaista ja heidän sosiaalisista suhteistaan, saamme käsityksen roomalaisen yhteiskunnan toiminnasta.”
Aikaisemmassa tutkimuksessa on paljolti lähdetty siitä, että jos jostain talosta on löytynyt vaikkapa vaalimainos ulkoseinästä tai nimen sisältävä sinettisormus, niin talo on nimetty henkilön asunnoksi.
Viitanen sanoo kuitenkin, että vanhat tulkintamallit eivät enää toimi. Vaalimainoksen kannattaja ei välttämättä ole talon omistaja tai edes asukas, eikä talosta löytynyt leimasin välttämättä kuulu talon omistajalle tai asukkaalle. Arkeologista aineistoa on käytävä uudelleen läpi.
Viitanen on etsinyt erilaisia verkostoja piirtokirjoitusten nimien perusteella, jolloin alkaa paljastua asukkaiden sosiaalisia suhteita.
”Mielestäni tutkimusta on lähdettävä viemään tähän suuntaan. Ei pidä katsoa vain yhtä rakennusta, vaan sitä, miten ne hahmottavat kaupunkia.”
Kirjoittaja: Eliisa Holstikko-Ojanen
